Ensimäistä kertaa kehitysmaassa

Kun seurueemme lokakuun lopussa laskeutuu Kathmanduun lentokentälle, tulee se olemaan paitsi minun myös muutaman muun ryhmäläisemme ensimmäinen kerta ikinä kehitysmaassa. Myös ensimmäinen kertani Aasiassa! Pitkän aikaa Nepalin matkaa suunnitellessa ja jännittäessä mietti, millaistahan vaelluksella tulee olemaan, onko kaikki varusteet hankittuna tai tykkäänköhän sitten paikallisesta ruuasta. Oikeastaan nyt viime viikkoina olen kuitenkin vasta sisäistänyt, että tämä reissu saattaa olla jotain aivan erilaista, kuin mitä on tullut koskaan koettua.

Mitä tiedän etukäteen kehitysmaista on, että ihmiset ovat siellä köyhempiä, ihmisoikeudet eivät aina toteudu eikä kaikilla ole mahdollisuuksia perustarpeisiin, esimerkiksi puhtaaseen juomaveteen ja koulunkäyntiin, mihin olen itse Suomessa tottunut. Nepalista olen myös kuullut, että esimerkiksi naisten eriarvoistamista tapahtuu edelleen esimerkiksi ”verisyrjimisenä” tai virallisena terminään ”chaupad”, jona aikana nainen, jolla on kuukautiset tai on juuri synnyttänyt, eristetään yhteisöstä. Internetin mukaan tätä tapahtuu laajasti ympäri Nepalia, mutta tavattuani nepalilaisen vaihto-oppilaan, hän sanoi että ehkä korkeintaan maaseudulla eikä missään missä hän oli käynyt. Tämän esimerkin pohjilta minua jännittääkin eniten, miten netistä ja koulun opetuksesta saamani kuva kehitysmaista vastaa todellisuutta. Onko minulla täysin väärä kuva kehitysmaista? Ilmeneekö eroavaisuudet lähinnä vain erilaisena kulttuurina, kuten muissakin vierailemissani maissa?

Saadakseni laajempaa kuvaa aiheeseen, haastattelin kahta ryhmäläistämme, Jossua ja Merjaa. Jossu on samassa tilanteessa kuin minä, hän ei ole koskaan käynyt kehitysmaassa eikä edes Euroopan ulkopuolella. Merja taas on käynyt kolme kertaa Afrikassa ja nähnyt paikallisia oloja siellä.

Kysyessäni Jossulta mikä häntä jännittää eniten, hän vastasi: ”Eniten jännittää tuntematon, se ettei tiedä tuntuuko oudolta ja osaako olla, vai onko sitten peruselämä kuitenkin ihan tavallista, vaikka olosuhteet ja tavat on erilaisia – voisin kuvitella, että esimerkiksi jotkut ympäristöasiat saattaa hirvittää, havahtuminen saasteisiin siellä tai överielämäntyyliin täällä. –” Nämä vastaavat oikeastaan omiakin pelkojani. Ilmeisesti kehitysmaissa, Nepali mukaan lukien hygieniakäsitys on hyvin eriä kuin esimerkiksi Suomessa, mikä täytyy ottaa huomioon ruokailuissa, vessojen yhteydessä sekä sairastumisriskinä. Myös Merja totesi Afrikan jälkeen sekä hygienian että turvallisuuden jännittävän häntä. Aikoinaan Afrikassa käydessään oli selkeät säännöt missä sai kulkea ja mihin aikaan, sekä saako nainen kulkea yksin. Tietysti ylipäätänsä vieraassa maassa ei kannata kulkea yksin, eikä varsinkaan pimeällä. Onneksi Nepaliin lähdemme isona porukkana, mikä lisää turvallisuutta enkä näin ollen ole siitä kovin huolissani.

Toisena kysymyksenä kysyin haastateltaviltani, mikä sai heidät lähtemään mukaan tälle reissulle juuri Nepaliin. Jossu vastasi: ”Nepaliin innosti lähtemään tajuaminen siitä, että olen aika pitkään pysytellyt tiukasti mukavuusrajojen sisällä koto-Suomessa ja että maailmankuvan avartaminen ei olisi pahitteeksi.—” Matkustaminen tosiaankin avartaa maailmankuvaa. Odotan tältä matkalta uudenlaista näkemystä eritasoisissa maissa asuvia kohtaan, aikaisemmat matkat kun ovat lähinnä suuntautuneet joko länsimaihin tai esimerkiksi Meksikossa vain turistialueelle. Merja odottaa eniten vuoristoa ja paikallisten ihmisen kohtaamista ja kulttuuriin tutustumista.

Oikeastaan uskon, että Nepalin oleminen kehitysmaa ei tule olemaan kauhea järkytys. Se on jotain aivan uutta minulle, mutta olen varautunut siihen ja tavallaan ehtinyt jo tottumaan ajatukseen. Tuntuu kauhealta sanoa, mutta se on tavallaan myös mitä odotan siltä. Enemmän ehkä hirvittää, kuten Jossu mainitsikin, jos havahtuu takaisin tullessaan, kuinka ”överielämäntyyliä” me elämme täällä Suomessa. Sitä voi olla vaikeaa ajatella päivittäin, kun on tottunut, että aina on enemmän kuin tarpeeksi ruokaa, hanasta tulee puhdasta vettä ja jopa vessat huuhdellaan juomakelpoisella vedellä. Kuinka opiskelijalla voi olla tarpeeksi omaa rahaa lähteä mukaan tällaiseen reissuun ja koti on täynnä kaikenlaista tosi tarpeellista krääsää, mikä sitten heitetään pois, kun sitä ei enää tarvitse. Ehkä tarvitsen tämän matkan kehitysmaahan, jotta osaan todella arvostaa kaikkea sitä, mitä minulla jo on.

 

Kirjoittaja: Neea Hietanen