Šerpalla riittää leveätä selkää – Kantajien käyttö on kulttuurikysymys

Himalajalle lähtevä jakkilauma on nuorta ja riuskaa väkeä, hyväjalkaisia ja reippaita partiolaisia, jotka ovat tottuneet vaeltelemaan ja retkeilemään. Annapurnalle kiivettäessä mukana on kuitenkin nippu kantajia, jotka kantavat mukanaan ison osan suomalaisvaeltajien tavaroista. Miksi ihmeessä?

Kantajien käytössä on osin kyse kulttuurista. Alun perin šerpa-kansan suosima kantajan ammatti on Nepalissa arvostettu ja nykyisin sitä harjoittavat muutkin kuin šerpat. Nepal on köyhä maa, jossa matkailu muodostaa suuren elinkeinon paikallisille ihmisille. Vaikka pystyisimmekin kantamaan omat tavaramme koko matkan, kantajien käytöllä voimme tukea paikallista elinkeinoa. Noin 40 suomalaisen vieminen ylös Annapurnalle ja takaisin alas on merkittävä keikka paikallisille yrittäjille.

Kyse on pakettipalvelusta. Samaan syssyyn kantajien kanssa tulevat majoitukset ja ruoat paikallisissa teehuoneissa, jotka alempana rinteillä muistuttavat kunnon majataloja, ylempänä maalattiaisia kiviliitereitä, joihin on vedetty sähkövalo. Lisäksi paikalliset kantajat toimivat oppaina, jotka osaavat vinkata hyvistä reiteistä ja näköalapaikoista. Kantajien käyttö on myös turvallisuuskysymys. Paikalliset kantajat osaavat lukea paitsi sääoloja, myös vuoristotaudin oireita Suomi-jakkeja tottuneemmin silmin.

Kantajien kyytiin ei kuitenkaan lastata kaikkea. Jokainen voi antaa kantajan kannettavaksi enintään 11 kg tavaraa, joka pakataan opasfirman antamaan säkkiin. Loput tavarat viedään portaita ja polkuja pitkin ylös itse omassa päivärepussa.

Jussi Karhunen, keltainen jakkivartio