Halu auttaa on kova, mutta mikä olisi oikea keino?

Nepal on yksi maailman köyhimmistä valtioista ja suuri osa nepalilaisista elää köyhissä oloissa. Suomi taas on varsin varakas maa ja meistä monet elävät maailman mittakaavassa varsin yltäkylläisissä oloissa. Suomella ja suomalaisilla on varaa auttaa maita ja ihmisiä, joilla ei mene niin hyvin. Kuten vaikka Nepalia ja nepalilaisia.

Partiomatka Nepaliin 2010, kuva: Suomen Partiolaiset

Suomalaista kehitysyhteistyötä tehdään Nepalissa sekä julkisin että lahjoitusvaroin. Ulkoministeriön mukaan Suomi tukee Nepalissa erityisesti puhtaan juomaveden ja sanitaation saatavuutta, koulutuksen kehittämistä sekä naisten ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien vaikutusmahdollisuuksien parantamista. Ulkoministeriöllä on Nepalissa omia projekteja, mutta kehitysyhteistyön toteuttamisessa on merkittävä rooli myös useilla kansalaisjärjestöillä. Lähdimme kehy-tiimin kanssa selvittämään, millaisia projekteja suomalaisilla kansalaisjärjestöillä Nepalissa on ja missä päin maata ne toimivat.  

Suurimpia Nepalissa toimivia suomalaisia kansalaisjärjestöjä

Kristillisiä järjestöjä

  • Suomen Lähetysseura
  • Kirkon Ulkomaanapu
  • FIDA

Uskonnollisesti sitoutumattomia järjestöjä

  • Suomen Punainen Risti
  • Pelastakaa Lapset ry
  • WWF

 

Matkaa valmistellessamme pohdimme, että haluaisimme matkan aikana jollain konkreettisella käytännön tavalla olla mukana tekemässä kehitysyhteistyötä.  Kehy-projekteihin osallistumiseen Kathmandussa tai lähiympäristössä varattiin matkasuunnitelmastamme muutama päivä aikaa. Yritimme siis löytää jonkin käynnissä olevan kehy-projektin, joka olisi kohtuullisen matkan päässä Kathmandusta niin, että voisimme itse päästä osallistumaan projektiin.

Sopivan projektin löytyminen osoittautua vaikeaksi. Lisää haastetta saatiin siitä, että matka-aikataulussamme kehy-projektille varattu aika osui samaan aikaan Nepalin suuren vuotuisjuhlan Tiharin kanssa.

Vaikka halumme osallistua ja auttaa on suuri, käytännössä on helppo ymmärtää, että yhden päivän työpanoksesta ei välttämättä ole kovin suurta konkreettista apua. Aikataulujen sovitteluun, kuljetuksiin ja muihin käytännön järjestelyihin kuluva aika ja vaiva ei välttämättä olisi kovin hyvässä panos-tuotos-suhteessa konkreettiseen apuun nähden.

Voi olla, että emme toiveistamme huolimatta pääse rakentamaan yhtään vessaa, istuttamaan yhtään puuta tai korjaamaan yhtään koulua. Sen sijaan meille on tarjottu mahdollisuutta tulla tutustumaan järjestöjen päämajoihin Kathmandussa ja kuulemaan esityksiä Nepalissa tehdyistä kehy-projekteista. Joku voisi pitää tätä tylsänä tai jopa turhana, mutta itse näen sillä arvon.

Jos emme voi olla apuna konkreettisissa kehitysyhteistyöprojekteissa, voimme kuitenkin levittää tietoisuutta niistä. Järjestöjen mahdollisuudet rakentaa kouluja ja vessoja, tukea tyttöjen koulunkäyntiä ja naisten terveyttä tai vammaisten asemaa riippuvat siitä, kuinka paljon järjestöillä on varoja käytettävänään. Ja nämä varat tulevat meiltä suomalaisilta joko suoraan lahjoituksina tai ulkoministeriön kautta kehitysyhteistyöhön ohjatuista verovaroista.

Kun tietoisuus järjestöjen tekemästä työstä ja sen merkityksestä kasvaa, voi myös kasvaa ihmisten halukkuus lahjoittaa rahaa kehy-järjestöille. Tietoisuuden kasvu voi vaikuttaa myös poliittiseen ilmapiiriin ja edelleen siihen, kuinka paljon ulkoministeriöllä on rahaa jaettavaksi Nepalissa toimiville kehy-järjestöille. Kun näemme omin silmin, millaiset olot Nepalissa on ja miten kehitysyhteistyövaroin saadaan ihmisten oloja parannettua, osaamme kertoa siitä myös kavereillemme ja muille partiolaisille Suomessa. Tiedon levittäminen voi olla meidän keinomme auttaa!

Kirjoittaja Eeva Puustjärvi on lähdössä mukaan matkalle, koska haluaa oppia ymmärtämään, millaista ihmisten elämä on täysin erilaisissa olosuhteissa ja erilaisessa kulttuurissa kuin meillä Suomessa.