12 päivää Nepalin vuoristossa

12 päivää Nepalin vuoristossa on vaikuttava kokemus!

Aloitimme urakkamme kohti Annapurna Base Campia noin 1000 metrin korkeudesta. Jo ensimmäisen päivän aikana saimme hyvän tuntuman mitä seuraavat viikot toisi; luonnon kivistä tehtyjä tai muodostuneita portaita. Reilut 3000 porrasta vei meitä hyvän matkaa ylöspäin. Ei mennyt hukkaan Suomessa tehdyt porrastreenit! Koko reitin varrella on varovaisen arvion, askelmittareiden ja laskujemme mukaan yli 100 000 porrasta. Vaellusreittimme kulki vuorten rinteitä ylös ja alas, kylästä kylään. Opimme nopeasti mitä käsite “Nepali flat” tarkoittaa. Se on isojen nousujen ja laskujen sijasta vain “little bit up and little bit down” eli vähän ylös ja vähän alas. Suomessa vastaavat pienet nousut voisivat tarkoittaa esimerkiksi Haltille kiipeämistä.

Tavallisesti heräsimme aamulla kuuden jälkeen. Seitsemältä söimme aamupalaksi paikallista leipää, paistettuja tai keitettyjä munia, paistettuja perunoita ja sekä ajoittain myös puuroa. Kävelemään lähdimme noin kahdeksalta. Päivää kevensivät mukavasti vaihtelevat maisemat ja vuoret, jotka aina yllättäen tulivat mäen tai mutkan takaa esiin. Lounastauon pidimme noin puolenpäivän aikoihin. Lounaaksi saimme useimmiten paistettua riisiä/nuudeleita tai perinteistä Nepalilaista Dal bhatia eli riisiä ja linssikastiketta. Toisina päivinä jatkoimme matkaa lounaan jälkeen vielä tunnin tai kahden verran, lyhyimpinä päivinä söimme lounasta vasta hieman myöhemmin iltapäivällä yöpaikassamme. Päivän kävelyrupeaman jälkeen oli hyvin aikaa huoltaa varusteita, vaeltajia ja kipeitä lihaksia. Neljän-viiden aikoihin kokoonnuimme yhdessä teelle. Teen ja päivällisen välissä pelailimme, leikimme ja viihdytimme muuten itseämme ja toisiamme. Myös oppaamme ja kantajamme innostuivat monesti mukaan hulinoihimme. Päivällinen tarjoiltiin seitsemältä, jonka jälkeen porukka olikin useimmiten valmiita nukkumaan.

Mukanamme meillä oli seitsemän opasta ja 21 kantajaa. Reittien ja luonnonihmeiden lisäksi oppaat kertoilivat meille mielellään myös itsestään ja perheistään, Nepalin kulttuurista, tavoista ja perinteistä. Koska olimme iso seurue porukkamme täytti useimmiten koko guest housen ja sen ulkorakennuksetkin. Yöpaikkojen taso yllätti jokaisen. Olimme varautuneet paljon askeettisempiin oloihin. Silloin tällöin joku pääsi jopa lämpimään suihkuun! Matkalla törmäsimme myös moniin muihin vaeltajiin. Laskujemme mukaan kuulumisia vaihdettiin yli 40 eri kansalaisuuden kanssa. Erityismaininnat ansaitsevat 87 vuotias saksalais pappa, joka oli jo ties kuinka monennella trekillään sekä tanskalaisperhe, johon kuului vanhempien lisäksi neljä lasta (nuorin 4 vuotias ja vanhin 14 vuotias) ja jotka tekivät samanlaisen vaelluksen meidän kanssamme, tosin ilman kantajia tai oppaita.

Reittimme polut veivät kylien ja kotipihojen läpi, joten saimme hyvän katsauksen vuorikylien elämään. Kuljimme viljelmien keskellä ja sademetsissä. Välillä laskeuduimme alas vuorien väliin vain kiivetäksemme seuraavaa vuoren rinnettä ylös. Välillä vaihdoimme vuorelta toiselle rotkon yli riippusiltaa pitkin. Lumiset vuorten huiput häämöttivät koko matkan horisontissa. Näimme jo kaukaa mihin olimme menossa. Mitä ylemmäs menimme sitä kylmemmäksi ilma muuttui. Pikkuhiljaa shortsit ja t-paidat täytyi vaihtaa pitkiin hihoihin ja lahkeisiin. Kun saavutimme Himalajan aloimme olla puurajan korkeuksilla.

Marraskuun ensimmäisenä päivänä saavutimme vihdoin ABC:n. Kirkas auringon paiste ja lumiset vuoret ihan lähellä. Aivan käsittämättömät maisemat. Vaikea edes kuvailla sanoin. Huikeaa! Meillä oli koko päivä aikaa ihailla ja ihmetellä kaikkea ympärillämme. Kunpa edes osa tuosta kaikesta välittyisi ottamistamme kuvista muillekin. Illalla vielä ennen nukkumaan menoa saimme katsella kirkkainta tähtitaivasta ikinä. Tuttuja tähtikuvioita oli vaikea havaita, koska taivas oli niin täynnä tähtiä. Ja tähdenlennot olivat kirkkaampia ja pidempiä kuin ikinä koskaan missään muualla. Huikeaa, jälleen kerran.

ABC:ltä lähdimme laskettelemaan reipasta vauhtia alas päin. Sama matka, jonka olimme kivunneet ylöspäin kolmessa ja puolessa päivässä (toki korkeuden takia päivät pidettiin lyhyinä) tultiin nyt alaspäin yhdessä päivässä. Aika paljon särkeviä polvia ja tutisevia lihaksia. Paluumatkan kohokohta, kuumat lähteet, tulivatkin tarpeeseen niin lihaksille kuin mielillemme. Ei se ihan saunaa voittanut, mutta lähelle päästiin. Viimeisen illan juhlissa tanssittiin pipot hiessä niin nepalilaisten kuin suomalaistenkin laulujen tahtiin. Aikamoinen reissu!

Jos kartasta haluaa tsekata, niin reittimme kulki Nayapul 1070m – Ulleri 1960m – Ghorepani 2860m (Poon Hillin 3200m huiputus auringonnousun aikaan) – Tadapani 2630 – Chomrong 2170m – Dobhan 2600m – Deurali 3200m – Macchapurcche Base Camp 3700m – Annapurna Base Camp 4130m – Sinuwa 2360m – Jhinudanda 1780m – Tolka 1700m – Phedi 1130m